Ilmasto lämpenee, miten käy meritaimenen?
Paikallisia meritaimenkantoja saattaa hävitä kokonaan, jos helteiset kesät seuraavat toisiaan. Ilmastonmuutoksella saattaa kuitenkin olla meritaimenen kannalta suotuisiakin seurauksia.
Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita luonnon mittapuulla nopeasti. Vaikka taimen on mestarillinen selviytyjä, aika ei välttämättä kaikissa tapauksissa riitä sopeutumiseen uusiin olosuhteisiin.
Meritaimen on viileän veden kala, jolle liian lämmin vesi on ongelma. Meressä viileää vettä löytyy aina syvältä, mutta virtaveden liika lämpeneminen kesällä voi olla kohtalokasta poikasille ja jokeen aikaisin nousseille kutukaloille.
Parhaat kutujoet ja -purot ovat lähdesyöttöisiä, eli ne saavat virtaamansa kokonaan tai osittain pohjavedestä. Pohjavesi pitää virran kesällä viileänä ja talvella lämpimänä, mikä ehkäisee pohjaa myöten jäätymistä ja suojelee soran sisällä talvehtivaa taimenen mätiä.
Taimenen kannalta entistä pidemmät, kuumat kesät ovat hankala asia, koska latvapurot ja muut pienvesistöt saattavat kuivua kokonaan. Kuivuus ei sinänsä ole uutta rannikon pienissä meritaimenjoissa. Aikaisemminkin on ollut kuivia vuosia, ja niiden seurauksena jokin poikasvuosiluokka on voinut olla heikko tai tuhoutua kokonaan, mikä on luontaista vaihtelua. Usein toistuva ankara kuivuus sen sijaan aiheuttaa ongelmia. Jos useita meritaimenen vuosiluokkia tuhoutuu tai ne ovat hyvin heikkoja, huonossa kunnossa oleva meritaimenkanta saattaa hävitä kokonaan.
Talvien lauhtuminen muuttaa Suomen meritaimenjokien jääoloja. Koko talven joessa pysyvä jääpeite on kalojen kannalta hyvä asia. Jään alla olosuhteet ovat tasaiset ja jääpeite on antaa suojaa.
Ilmaston lämmetessä jääkannen muodostuminen ja sen pysyvyys eivät enää noudata vanhaa kaavaa, ja joki voi jäätyä ja sulaa talven aikana monta kertaa. Olosuhteet muuttuvat kalojen kannalta rassaaviksi, kun kalat joutuvat hakemaan uutta suojapaikkaa useita kertoja talvessa. Kylmässä kalojen aineenvaihdunta on hidasta ja paikan hakeminen kuluttaa niukkoja ravintovarastoja.
Talvien sadannan odotetaan kasvavan, ja sade tulee yhä useammin vetenä. Lisääntyvät talvitulvat kiihdyttävät eroosiota sekä humuksen ja muun kiintoaineksen huuhtoutumista jokiin, mikä voi tukkia kutusoraikkoja, mikä taas vaikuttaa haitallisesti taimenten mädin kehittymiseen.
Lisääntyvä sadanta makeuttaa Itämerta, mikä vaikuttaa mereisten lajien elinmahdollisuuksiin Itämeressä ja välillisesti ravintoverkon muutosten kautta meritaimeneen.
Toisaalta loppusyksyn ja alkutalven runsaat sateet saattavat helpottaa meritaimenten nousua kutujokiin. Kuivina syksyinä suoraan mereen laskevat pienet joet ja isompien jokien sivuhaarat saattavat olla niin vähävetisiä, että taimenet eivät pääse nousemaan lisääntymisalueilleen. Mitä enemmän vettä, periaatteessa sitä paremmat nousuolosuhteet kaloille.
Lämpötilan noustessa vesistön koko ravintoketjun tuotanto nousee, ja yleensä tuotannon kasvu lisää kalojen kasvua. Kasvukauden pidentyessä meritaimenen poikaset saattavat kasvaa vaelluskokoon nykyistä nopeammin.
Teksti: Hasse Härkönen, katkelma kirjasta Meritaimenen rantakalastus
Meritaimenen rantakalastus
Hasse Härkösen Meritaimenen rantakalastus on kauan kaivattu perusteos taimenen kalastamisesta Suomen ja muiden Itämeren maiden rannikolla. Kirja opastaa meritaimenpaikan etsimiseen, oikeaan kalastustekniikkaan rannalta, kalastajan vuodenkiertoon ja tarvittaviin välineisiin.