Kunnostusojitus, ennallistaminen vai jotain ihan muuta?
Suometsien hoidolla on valtava vaikutus siihen, miten paljon kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa syntyy. Kysymyksiin kuitenkin vasta etsitään kuumeisesti selviä vastauksia.
Valtion tukema soiden ojitusten aikakausi on kestänyt melkein sata vuotta. Kun kemerajärjestelmä vuodenvaihteessa korvautuu metkalla, valtion tuki soiden ojituksille päättyy. Tätä kirjoittaessa ajankohtaan on enää muutama kuukausi.
Nykyään tiedetään, että osa tehdyistä metsäojituksista ei ole missään tapauksessa onnistunut. Kaikki turvekankaat eivät tuota taloudellisesti kannattavaa määrää puuta ojitettuinakaan. Kuitenkin ojituksen vaikutukset luontoon ovat olleet merkittävät.
Ojitettua suota on Suomessa noin 4,6 miljoonaa hehtaaria. Suunnilleen puolet kaikista Suomen soista on ojitettu metsä- tai maataloutta varten.
2000-luvulla valtion tuen osuus metsäojituksille on koko ajan vähentynyt ja tukea on saanut enää vanhojen ojitusalueiden kunnostukseen.
Hiili- ja metaanipäästöjä
Soiden ojittamisen vesistövaikutuksista on puhuttu pitkään, mutta ilmastovaikutuksiin on havahduttu vasta viime aikoina. Luonnontilaiset suot varastoivat hiiltä, mutta kun ne ojitetaan, turve alkaa hajota. Hiiltä ja monissa tapauksissa myös metaania alkaa vapautua ilmakehään.
Kun suon olosuhteita muutetaan, kaikista eniten ilmastopäästöjä syntyy reheviltä soilta. Karut suot taas tuottavat metsätalouden kannalta liian vähän puuta. Siksi kaikkia suometsissä tehtäviä toimenpiteitä on syytä harkita tarkkaan.
Metsänhoidon suosituksiinkin on tullut uusia suometsien hoitoa käsitteleviä ohjeita. Niiden mukaan suot voidaan aktiivisesti ennallistaa tai jättää oman onnensa nojaan ennallistumaan. Aktiivinen ennallistaminen useimmiten muuttaa vedenpinnan tasoa, mikä aiheuttaa ainakin aluksi runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä.
Toisaalta Suomen metsäteollisuuden tarvitsemasta raaka-aineesta merkittävä osa hankitaan ojitetuilta soilta. Monet metsänomistajat ovat myös käyttäneet ojituksiin paljon omaa rahaansa, jotta puut menestyisivät turvemaalla.
Niinpä varsinkin hyvin kasvaville, reheville turvemaille suositellaan myös jatkuvaa kasvatusta. Puut haihduttavat ja pitävät pohjavedenpinnan tason vakaana, mikä vähentää ojitustarvetta. Samalla suon ilmastopäästötkin pysyvät kurissa, kun vedenpinta ei vaihtele.
Kaikilla vaihtoehdoilla tuntuu olevan todella monenlaisia vaikutuksia ilmastoon. Mitä metsänomistajan siis tulisi ajatella suometsien hoidosta?
Kuten usein metsiä koskevissa ilmastokysymyksissä, kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Varmaa on, että uudistettu metsätalouden tukijärjestelmä saa monet harkitsemaan hyvin tarkkaan, minkälainen suometsien hoito kannattaa.
Teksti: Aino Ässämäki
Kuva: Esa Ervasti / Vastavalo
Lue aiheesta lisää
Metsät ja ilmastonmuutos -kirjassa ääneen pääsevät Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorit Raisa Mäkipää ja Mikko Peltoniemi. Molemmat työskentelevät Sompa-hankkeessa ja tutkivat suometsien tilaa. Heidän mukaansa suomalaisilla suometsillä ei mene hyvin mutta peliä ei silti ole menetetty, ei ainakaan vielä. Mitä metsänomistajien pitäisi tutkimusprofessorien mielestä tehdä ja mitä jättää ehdottomasti tekemättä? Lue vinkit kirjasta Metsät ja ilmastonmuutos.